Taannoin Siskonpaneeli soppaa -blogia pitävä ystäväni Tiina huhuili josko kenelläkään raksakamulla olis tarvetta pönttöuunille. Mä olin heti innoissani asiasta kun näin purettavan uunin kuvan ja löin kättäpäälle että meille ehdottomasti. Upean pohjalaistalon yläkerrassa me miehen kanssa yksi lauantai-iltapäivä vietettiin.
Netistä löytyi purusta tosi vähän tietoa ja kerättiinkin mukaan työkalua jos jonkinlaista. Uutena mies osti mukaan piikkaustalttoja. No, lopuksi piikkauskone oli ainut mitä tarvittiin ja sillä purku sujui ilman sen kummempia vastoinkäymisiä.
Ilmeisesti on tavallista että pönttöuunin päälle on valettu ohut valukerros, näin ei ollut tässä tapauksessa vaan tiilien päällä oli muurauslaastia ja tiilet oli putsattavissa näkyviin helposti. Kuoren ensimmäinen kerros lähti irti helposti ilman että sisältä piti poistaa mitään. Sen jälkeen työergonomiasta ei ollut tietoakaan kun mies piikkauskoneella alkoi tiiltä kerrallaan irrottelemaan. Ja niin sitä edettiin loppuun asti, tiiltä kerrallaan. Mä kuvittelin olevani kovastikkin avuksi, mutta talon isäntä päätti käyttää vapaapäivänsä ja tulla avuksi, kiitos siitä! Minä siis roudasin tiilet ulos sitä mukaa kun niitä irroteltiin ja keskityin purun dokumentointiin.
Jaksoin kantaa kerralla noin 6 tiiltä ja arvioin laskeutuneeni yläkerrasta alas ja pihalle noin 50 kertaa ..aikamoisen määrän tiiliä yksi pönttöuuni sisällään pitää. Pönttöuunin ikää meidän täytyy tyytyä ainoastaan arvailemaan, mutta Tiinan upean kodin rakennusvuosi ajoittuu noin vuoteen 1920 joten pönttöuuni lienee saman verran. Vielä on matkaa että saadaan tämä Knuuttilanmäellä meidän makuuhuoneeseen koota, mutta sen teen toivottavasti itte ;)
Ilmeisesti on tavallista että pönttöuunin päälle on valettu ohut valukerros, näin ei ollut tässä tapauksessa vaan tiilien päällä oli muurauslaastia ja tiilet oli putsattavissa näkyviin helposti. Kuoren ensimmäinen kerros lähti irti helposti ilman että sisältä piti poistaa mitään. Sen jälkeen työergonomiasta ei ollut tietoakaan kun mies piikkauskoneella alkoi tiiltä kerrallaan irrottelemaan. Ja niin sitä edettiin loppuun asti, tiiltä kerrallaan. Mä kuvittelin olevani kovastikkin avuksi, mutta talon isäntä päätti käyttää vapaapäivänsä ja tulla avuksi, kiitos siitä! Minä siis roudasin tiilet ulos sitä mukaa kun niitä irroteltiin ja keskityin purun dokumentointiin.
Jaksoin kantaa kerralla noin 6 tiiltä ja arvioin laskeutuneeni yläkerrasta alas ja pihalle noin 50 kertaa ..aikamoisen määrän tiiliä yksi pönttöuuni sisällään pitää. Pönttöuunin ikää meidän täytyy tyytyä ainoastaan arvailemaan, mutta Tiinan upean kodin rakennusvuosi ajoittuu noin vuoteen 1920 joten pönttöuuni lienee saman verran. Vielä on matkaa että saadaan tämä Knuuttilanmäellä meidän makuuhuoneeseen koota, mutta sen teen toivottavasti itte ;)
Kiitos Tiina!