Sisällön tarjoaa Blogger.

Ulkopaneloinnin purkua

Tällä päivänmäärällä aloitettiin ulkopaneloinnin purku tulevaa kengitystä silmällä pitäen. Kävin pikkupoikien kanssa koululla ja musiikki pauhasi niin ulkona kuin sisälläkin.. Aikamoisia purkumestareita hommissa siellä :)

En tiedä onko hulluttelua yrittää irrottaa vanhat paneelit ehjinä, niin minä nyt kuitenkin kehotin tekemään ja vielä numeroimaan O.o Ulkolaudoitusta ei tähän hätään olla vaihtamassa, ajatus siis on lyödä vanhat paneelit takaisin paikoilleen. Lisäeristys tullaan laittamaan kuitenkin ulkopuolelle joten seinien aukominen on ajankohtaista ehkä kesällä 2019. Jos ei palelluta ennen sitä :D

Alla oleva kuva otettu viime kesänä, 3.6.2016, kun käytiin taas kerran kivijalkaa potkimassa. Tuosta vielä piinallisen pitkät puoli vuotta ja huutokauppa voitettiin. Tuota "koripallo"seinää tänään alettiin purkamaan. Alin hirsi takuuvarmasti vaihtoon, muuta ei näin maallikkona osaa sanoa :D Talon päädyn hirret priimakunnossa, hyvä niin :)

"Koripallo"seinälle palautetaan talon kaksi alkuperäistä ikkunaa paikoilleen. Ja tuohon laattanurkkaan ois tuumingeissa rakennella joskus tulevaisuudessa patio ..tuosta takaovesta mennään nimittäin tulevaan keittiöön ;) Tuskin maltan odottaa että upeita suunnitelmia tulevasta päästään tänne esittelemään :)

Huomenna tiedossa aamusta heti imurointia, siitä sitten siis lisää :)





Kurkattiin rossipohjaan

Vaikka kesä on osaltaan otettukin välillä vähän liiankin löysin rantein ni lomareissun jälkeen on saatu taas paljon aikaan. Lattiaa on purettu nyt noin 120m2 alalta, jäljellä on vielä reipas toinen samankainen ala + yläkerta. Puru on onneksi kuivaa ja puhdasta.



Mies teki lattiaan luukun että päästään rossipohjaan kurkkaamaan. Purun alla on kaksinkertainen harvalaudoitus. Enimpiä hämähäkin seittejä putsasin pois tieltä kun pään rohkeasti luukusta alas laitoin. Alla kopioitu myynti-ilmoituksen teksti, ja näinhän se juuri on..

"Kiinteistön esittelyä varten lattiaa alakerrasta on avattu ja nähtävissä on, että alapohjan peruskorjaustarve on ilmeinen."


Kaikenlaista on kissanluukuista heitelty.. Jahka saadaan lattiat auki niin tyhjäys tavaroista ja päästään varsin hommiin. Pohjaa pitää reippaalla kädellä madaltaa. Mutta ei mennä asioiden edelle, kaikki aikanaan. Positiivista kuitenkin että pikaisella vilauksella ainakaan tästä kohdin ei mitään jäätävää oo nähtävissä ja ilma kulkee. Vai miltä teidän mielestä näyttää?





Tulevan makkarin ja kodarin lattiat on auottu myös. Muovimaton alla täydellinen maalaamaton puulattia. Arvatkaa oliko harmi että tuo piti purkaa, mun mielestä oli ainoastaan maalia vailla :D Kodarin yhdessä kohdassa lattialla on selkeä kohta missä vettä on valunut (alin kuva) mutta ei mitään huolestuttavaa, meidän mielestä ainakaan. Odotettiin että ongelmia löytyisi enemmänkin.




Ensi viikon loppupuolella kökitään lattian harvalaudoituksen ja ulkolaudoituksen purkua toisesta päästä taloa, mukaan saa tulla jos omiin aikatauluihin sopii :)

Aarteen etsintää

Toukokuun puolella saatiin mielenkiintoinen yhteydenotto kun Knuuttilan koulua 70-luvulla käynyt herra Rajamäki otti yhteyttä. Itsehän näin tässä ensisijaisesti uuden mahtavan mahdollisuuden haastatella yhtä koulunsa rakennuksessa käynyttä mutta vielä mielenkiintoisempi oli Rajamäen harrastus, metallinetsintä, jonka tiimoilta hän yhteyttä otti. Näin silmissäni heti piippaavan laitteen ja kaikki ne tontilta nousevat aarteet.



Kesäkuun päivä koitti kun koululla kohdattiin. Ensin tietenkin kierrettiin koulun sisätilat ja kuunneltiin korvat höröllä mieleen syöpyneet muistot.

Ulkona laitteen kanssa kierrellessä ei ollut yksi ja kaksi kertaa kun laite piippasi, se piippasi ihan jatkuvasti metalliesineen löytymisen merkiksi! Usein löytö oli naula. Silti jokaiseen piippaukseen oli pakko reagoida, ei voinut jättää katsomatta mitä tällä kertaa löytyisi, mitä jos just tämä kerta olisi se, kun jotain arvokasta löytyisi. Etsimen matala pörinä merkitsi rautalöydöstä, korkeampi ääni ilmaisi metallin. Lisäksi laite näytti syvyyden. Sain oppia että jokaisen kunnon aarteen etsijän varusteisiin kuuluu metallinetsimen lisäksi ainakin lapio ja puukko, kätevä näytti olevan myös vyötäröllä mukana kulkeva laukku johon löytyneet aarteet sai sujauttaa.



Rajamäki kuuluu Suomen Metallin Etsijät Ry:n Etelä-Pohjanmaan jaostoon jotka säännöllisen epäsäännöllisesti lähtevät aarrejahtiin. On etsitty vanhaa kirkon paikkaa, vihkisormusta ja avaimia. Arvokkaimmaksi löydöksi Rajamäki mainitsee vanhan viikinkiajan hevosenkenkäsoljen. Löydöksien suhteen on laissa määritetty mm. löytötavara- ja muinaismuistolaissa. Pääosin niin, että mitään arvokkaampaa löytämääsi et saa itse pitää vaan se tulee toimittaa joko poliisin löytötavaroihin tai vähintään 100 vuotta vanhat löydöt muinaistieteelliselle toimikunnalle. Vähäarvoiseksi löydöksi on määritetty alle 20 euron arvoinen löytö, jonka löytäjä saa pitää.



Kyllä me etsittiin. Ja kun minä lähdin lasten perässä muualle niin miehet jatkoi etsimistä. Ja palatessa toivoin tietenkin suuria :D Alla kuvasatoa löydöistä ..tölkkejä, maalipurkin kansia, nauloja, nauloja, nauloja, polkupyörän osia ja löytyipä yksi pakoputkikin.




Suunniteltiin että jahka kaivinkone tulee tuonnempana pihaa mylläämään, saatetaan ottaa aarteen etsintä uusiksi, siellä syvemmällähän ne kaikki tosiaarteet lymyää :D

Kiitos Jamppa mukavasta iltapäivästä, jännitystä siitä ei ainakaan puuttunut :)