Sisällön tarjoaa Blogger.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kohtaamisia. Näytä kaikki tekstit

Suurtehoimurointi

Knuuttilanmäellä tapahtuu nyt niin nopeasti ettei meinaa blogikaan kaiken hulabaloon keskellä päivittyä reaaliajassa. Faceen ja instagramiin hommat päivittyy kyllä. Ei nyt kuitenkaan hypitä järjestyksestä vaan tallennetaan tänne itsellekkin muistiin tapahtuneet niiden oikeassa järjestyksessä.

Viikko sitten maanantai aamuna suurtehoimuriauto kurvasi pihaan. Vaihtoehto olisi ollut lapioida kaikki tuo puru säkkeihin ja kuljettaa itse kaatopaikalle. Päätettiin kuitenkin toisin ja helpotettiin vähän meidän hommia. Hommassa houkutti sekin että olin saanu sovittua purun tyhjäyksen maksutta lämpölaitokselle. Lattioita oli avattuna 120m2, kaikkea purua ei yhden päivän aikana saatu pois.

Kun mä pääsin lasten kanssa paikalle oli imurointi kuitenkin jo hyvällä mallilla, yllätyin kuinka nopeaa se olikaan. Miehet oli aloittanu imuroinnin ison luokkahuoneen ikkunaseinältä ja etenivät sisäseinää päin. Noin puolessa välissä huonetta purun seassa alkoi olla pieniä tiilinpaloja ja lopuksi niitä oli niin paljon ettei lämpölaitos enää olisi ottanut purua vastaan. Alkoi puhelinsoittorumba mihin saataisiin 10m3 purua tyhjättyä. Paikka löytyi mutta maksullisena. Imuroinnin hinta oli yhtäkkiä tuplaantunu, jip ja jei sille =P

Tiedossa oli että ulkoseinien lattiarajat oli tilkitty kivivillalla, yllätyksenä tuli villan määrä joka oli käytetty. Uretaaniakin löytyi paikoista joissa sitä ei kuuluisi olla. Purun alla ollut kaksinkertainen umpilaudoitus kesti kävelyn mutta oli huonossa kunnossa.

Alla ripakopallinen valokuvia :)









Tulevan keittiön pihan päässä ja meidän tulevassa makuuhuoneessa ehdittiin imuroida myös. Alimpana eristeitä suoraan vuodelta 1925 :D Samanlaista tiilipalaa löytyi näistäkin lattioista että se siitä selvästä säästöstä =P :D








Yllä vielä kuva meidän 2v joka paikan apulaisesta, ruuvasipa lokarinkin kunnolla kiinni joutessaan =P :D

Aarteen etsintää

Toukokuun puolella saatiin mielenkiintoinen yhteydenotto kun Knuuttilan koulua 70-luvulla käynyt herra Rajamäki otti yhteyttä. Itsehän näin tässä ensisijaisesti uuden mahtavan mahdollisuuden haastatella yhtä koulunsa rakennuksessa käynyttä mutta vielä mielenkiintoisempi oli Rajamäen harrastus, metallinetsintä, jonka tiimoilta hän yhteyttä otti. Näin silmissäni heti piippaavan laitteen ja kaikki ne tontilta nousevat aarteet.



Kesäkuun päivä koitti kun koululla kohdattiin. Ensin tietenkin kierrettiin koulun sisätilat ja kuunneltiin korvat höröllä mieleen syöpyneet muistot.

Ulkona laitteen kanssa kierrellessä ei ollut yksi ja kaksi kertaa kun laite piippasi, se piippasi ihan jatkuvasti metalliesineen löytymisen merkiksi! Usein löytö oli naula. Silti jokaiseen piippaukseen oli pakko reagoida, ei voinut jättää katsomatta mitä tällä kertaa löytyisi, mitä jos just tämä kerta olisi se, kun jotain arvokasta löytyisi. Etsimen matala pörinä merkitsi rautalöydöstä, korkeampi ääni ilmaisi metallin. Lisäksi laite näytti syvyyden. Sain oppia että jokaisen kunnon aarteen etsijän varusteisiin kuuluu metallinetsimen lisäksi ainakin lapio ja puukko, kätevä näytti olevan myös vyötäröllä mukana kulkeva laukku johon löytyneet aarteet sai sujauttaa.



Rajamäki kuuluu Suomen Metallin Etsijät Ry:n Etelä-Pohjanmaan jaostoon jotka säännöllisen epäsäännöllisesti lähtevät aarrejahtiin. On etsitty vanhaa kirkon paikkaa, vihkisormusta ja avaimia. Arvokkaimmaksi löydöksi Rajamäki mainitsee vanhan viikinkiajan hevosenkenkäsoljen. Löydöksien suhteen on laissa määritetty mm. löytötavara- ja muinaismuistolaissa. Pääosin niin, että mitään arvokkaampaa löytämääsi et saa itse pitää vaan se tulee toimittaa joko poliisin löytötavaroihin tai vähintään 100 vuotta vanhat löydöt muinaistieteelliselle toimikunnalle. Vähäarvoiseksi löydöksi on määritetty alle 20 euron arvoinen löytö, jonka löytäjä saa pitää.



Kyllä me etsittiin. Ja kun minä lähdin lasten perässä muualle niin miehet jatkoi etsimistä. Ja palatessa toivoin tietenkin suuria :D Alla kuvasatoa löydöistä ..tölkkejä, maalipurkin kansia, nauloja, nauloja, nauloja, polkupyörän osia ja löytyipä yksi pakoputkikin.




Suunniteltiin että jahka kaivinkone tulee tuonnempana pihaa mylläämään, saatetaan ottaa aarteen etsintä uusiksi, siellä syvemmällähän ne kaikki tosiaarteet lymyää :D

Kiitos Jamppa mukavasta iltapäivästä, jännitystä siitä ei ainakaan puuttunut :)

Lohkoaminen ja rasiteoikeus

Kun alettiin pian vuosi sitten tekemään Knuuttilan koulusta kauppaa oli kauppaan kuuluva tontti 2,3ha. Lopulta ala päädyttiin myymään julkisessa huutokaupassa ja tuolloin kaupasta oli tiputettu koulun vieressä sijaitseva urheilukenttä pois. Kenttä jäi nyt siis kaupungin omistukseen ja meille myytävä ala oli noin 1,23ha.

Tänään suoritettiin lohkoaminen ja uudet rajat pyykitettiin. Toisin kuin me luultiin, että oltaisiin saatu nimetä meidän kiinteistö uudestaan, se olikin kentästä muodostuva uusi kiinteistö joka sai nimen, Knuuttilan kenttä. Toisaalta ihan hyvä näin, meidän kiinteistö ois saanu huumorinimen :D :D



Samalla kun suoritettiin lohkoamistoimitus, määriteltiin meidän maille :D rasiteoikeus autojen pysäköintipaikaksi kentän käyttöön liittyen. En oo ihan selvillä kentän käyttöasteesta viime vuosina mutta mitäpä olisi kenttä ilman parkkipaikkoja. Tien vieressä sijaitseva sora-alue (jossa myös kierrätysastiat) merkittiin nyt autojen pysäköintipaikaksi. Samalla alueen kunnossapitovelvoite siirtyi kaupungille.



Nyt kun koulun omistus on siirtynyt yksityisomistukseen se tarkoittaa väistämättä myös sitä ettei ulkovessatkaan ole enää ulkopuolisten käytettävissä. Ei, että mekään niitä käytettäisiin :D :D Viime kesänä nimittäin siellä haiskahti vieno paskan tuoksu joka ei todellakaan ollut peräisin -70-luvulta :D


Knuuttilanmäellä siirryttiin nyt myös facebookkiin, löydät meidät TÄÄLTÄ ;)

Kohtaamisia


Mies touhasi päivän Knuuttilanmäellä. Oli juonu kahvia keskellä pihaa auringosta nautiskellen. Pihaan ajoi kaksi ala-aste ikäistä poikaa jotka vasta kuuloetäisyydellä huomasi miehen.

Pojat: Tuolla on joku mies.

Pyöräilevät lähemmäs

Pojat: Tiedätkö kuka tämän Knuuttilan koulun oikein omistaa?

Mies: Minä

Pojat: Miltä tuntuu omistaa homeinen koulu?

Mies naurahtaa ja vastaa että oikein hyvältä tuntuu.

Pojat: Ei tämä nyt niin kauan oo ollu homeessa.
Tiedätkö että tuolla nurkalla on soittokello?

Mies: Joo, se ei oo enää toiminnassa.

Pojat halus kokeilla, totesivat ettei toimi ja kysyi että kuka sen on ottanu pois toiminnasta. Mies kertoi ottaneensa.

Pojat: Mitä te tälle meinaatte oikein tehdä?

Mies: Ensin puretaan kaikki pois, korjataan ja sitten rakennetaan uutta.

Sitte olivat pojat jatkanu matkaa.
-------------
Itte ku miehen kertomaa kuuntelin tuli väistämättä mieleen että vanhempien ääni kuului poikain puheessa. Monenlaiseksi on meitä sanottu, elämäntapaintiaaneista hulluiksi, lastensuojeluilmoituksella on uhattu koska päästetään lapset koululle sairastuttamaan ittensä. Aikuisena nämä puheet kestetään vaikka kaikki kuultu tietenkin harmittaa.

Kirjoitan taas kerran että mitään sellaista ei olla löydetty mikä aiheuttaisi ehdottoman purkutuomion. Niin kauan ku sellaista ei löydy, rakennetaan meidän perheelle unelmien kotia, tervettä sellaista.

Ugh!