Olipa kerran siivouskomero ..vaan eipä oo enää :D Muutama mahtavan tehokas päivä takana. Oikeastaan ensimmäistä kertaa olin minäkin mukana purussa, tähän asti mulle on langennut muksujen perässä kulkeminen. Mikä ei tosin oo huono homma tuolla sekään. On ihana kulkea tonttia ristiin rastiin, jokaikinen kerta sitä kiinnittää huomiota johonkin uuteen. Näkee jo silmissään lasten tulevat leikki- ja majanrakennuspaikat. Elää jo hetkeä kun kaikki on valmista. En malttais millään odottaa!
Viikonloppuna tapasin ystäviä ja kaikenlaiset suunnitelmat hyppäsi ideoiden tasolla taas eteenpäin. Uusia upeita näkökulmia ja ajatuksia. On onni omistaa laaja ja ihana ystäväpiiri jotka tukee meitä tässä projektissa 100% ja heittäytyy ideointiin mukaan, niihin kaikista hulluimpiinkin :D
Mies purki siivouskomeron ja minä keskityin äidin ja siskon kanssa yläluokassa seinäpintojen purkuun. Pistää miettimään kuinka turhaa työtä tässä tehdäänkään kun alta paljastuu priimakuntoista hirttä eikä huokolevyissäkään oo mitään moitittavaa =/ Ennemmin kuitenkin otetaan nyt varman päälle ja tarkistetaan joka ikinen paikka. Kerrosten alta paljastui taas vanhoja ikkunoiden paikkoja ..siinäpä onkin nyt mietittävää kuinka paljon niitä paikoilleen palautellaan.
Sotku jäi jäljelle kaikesta purkamisesta, huominen siis aloitetaan kaatopaikkameiningein :)
Mukavaa äitienpäivän iltaa!
